Kaupungistumisen muutokset

Kaupungistuminen alkoi teollisen vallankumouksen myötä ja ihmiset muuttivat kaupunkeihin juuri teollisen työn perässä. Kaupunkeihin syntyi suuria kaupunginosia, joissa asui työväestöä. Nykyään muutto kaupunkiin tapahtuu harvemmin juuri siksi, että suuret tehtaat tarvitsisivat lisää ja lisää työvoimaa – poikkeuksiakin toki on, ja niistä merkittävin Suomessa tällä hetkellä lienee Uudenkaupungin autotehdas, joka palkkaa suuria määriä sekä tehdastyövoimaa että toimihenkilöitä.

Perinteisistä kaupunkiin kutsuneista ammateista vain rakentaminen on sikäli voimissaan, että esimerkiksi pääkaupunkiseudulle tarvitaan tällä hetkellä jatkuvasti enemmän ammattitaitoisia rakennusmiehiä.

Maaseutu näivettyy

Kaupunkeihin muutetaan tällä hetkellä etupäässä siksi, että maaseudulla ei enää ole elämisen edellytyksiä. Työpaikkoja ei ole, maanviljely ei kannata kuin suurtiloilla, palveluita ei ole ja liikenneyhteydet ovat hyvin heikot. Nuoret pakenevat maaseudulta ja kylät ja pienet maaseutukaupungit ovat jatkuvaa muuttotappioaluetta.

Kaupunkiin koulutusta hankkimaan

Nykyajan suurimpia muuttovoittajia ovat opiskelukaupungit, joissa joko on yliopisto tai muita merkittäviä oppilaitoksia. Nuoret lähtevät kotipaikkakunniltaan opiskelemaan usein ajatuksenaan palata kotiseudulleen opintojen päättyessä, mutta usein käy toisin. Opintojen ohessa tehdyt työt muuttuvat vakinaisemmiksi opintojen päättyessä ja on helpompi jäädä tuttuun työpaikkaan kuin lähteä hakemaan työtä kotiseudulta. Myös sosiaalinen elämä on siirtynyt opiskelupaikkakunnalle ja vaikka nuorta vastavalmistunutta ei vielä sitoisi perhe, pidättävät ystävät ja muut verkostot valmistumisen jälkeen opiskelukaupungissa.

Palvelualalle ja kaupunkien palvelukseen

Kaupunkiin ei enää muuteta teollisten töiden perässä lainkaan samassa määrin kuin vielä 1970-luvulla, jolloin teollisuus kutsua väestöä maalta kaupunkiin ja Suomesta Ruotsiin. Nyt muutetaan ennen kaikkea palveluammatteihin. Ravintolat ja kaupat työllistävät suuria joukkoja maaseudulta tai pienemmistä kaupungeista tulijoita vuosittain, samoin kuin kauneudenhoitoala.

Myös kaupungit itse ovat nykyajan suuria työllistäjiä. Terveydenhuollon palvelukseen haetaan jatkuvasti työvoimaa ja myös koulut, sosiaalitoimi, vanhustenhuolto ja varhaiskasvatus tarvitsevat jatkuvasti uusia työntekijöitä.

Kaupunkirakentaminen ja liikenne muutoksessa

Työläiskaupunginosia ei enää ole eikä niitä rakenneta, lähiöt ovat monet muuttuneet varsin viihtyisiksi asuinalueiksi, uusrakentaminen tapahtuu liikenteen solmukohtiin, mistä Helsingissä Pasilan rautatieaseman seutu on hyvä esimerkki, ja usein rakennetaan voimakkaasti ylöspäin tonttipulasta johtuen. Etenkin suurten kaupunkien silhuetit muuttuvat yhä korkeampien rakennusten rakentamisen myötä.

Myös liikennerakentaminen muuttuu, sillä yhä suurempien ihmismassojen liikuttamiseen tarvitaan tehokasta julkista liikennettä. Helsingissä metroa jatketaan Länsi-Helsinkiin ja Espooseen ja Tampereella on otettu käyttöön raitiovaunut. Ekologisten seikkojen huomioon ottaminen pakottaa vähentämään yksityisautoilua. Yhä useammissa kaupungeissa harkitaankin keskusta-alueiden yksityisautoilun rajoittamista. Liityntäpysäköinti ja matkat jatkaminen julkisilla kulkuneuvoilla kohti keskustaa on yleistä.

Kevyttä liikennettä pyritään suosimaan ja etenkin pyöräily pyritään ottamaan huomioon liikennesuunnittelussa.